Joulupukinpääposti

Joulun taian mysteeri

puut

Sara on saapunut juuri Joulupukin Pääpostiin Napapiirille. Sara on eläväinen kahdeksanvuotias tyttö, jolla on tapana pureskella kynänpäätä. Sattumoisin hän on myös etsivä.

Sara on tullut Joulupukin Pääpostiin selvittääkseen mysteerin: mikä on joulun taika, ja miten se tuntuu leviävän ympäri maailman Joulupukin kirjeiden mukana.

Sara on selvästi taas syventynyt ajatuksiinsa, sillä hän pureskelee kynänsä päätä. ”Mistä taika tulee? Onko se täällä postitoimistossa?” hän kysyy itseltään. Sara nappaa etsivän muistionsa ja ryhtyy kirjoittamaan.

Etsivän päiväkirja

Jännittävää!!! Ihka ensimmäinen tonttubongaus.
Tontulla on punaiset housut, punainen nuttu, punaiset kengät ja punainen lakki.
Tuon lakin on oltava huopaa…
Mutta miksi niin paljon PUNAISTA?
Onkohan punainen joulutaian väri?
Sara nyrpistää nenäänsä, mutta päättää olla kirjoittamatta etsivän muistioonsa, ettei hän oikeastaan pidä punaisesta.

Etsivän päiväkirja

Paljon ihmisiä.
Yksi, kaksi, kolme, kuusi, seitsemän…
Monia aikuisia ja lapsia sekä tonttuja.
Ja kyllä, on tosi tärkeää, että vanhempani pukeutuvat kuten tavalliset vanhemmat. Etsivien täytyy sulautua joukkoon.
Mutta missä on Joulupukki?

Sara ei näe Joulupukkia. Sen sijaan hän näkee paljon muuta: tonttuja hyörimässä punaisissa nutuissaan ja tervehtimässä sisään astuvia ihmisiä, kaksilapsinen perhe lueskelemassa kortteja…

Seinällä on suuri maailmankartta. Siinä on nuppineuloja kertomassa, mistä kaikkialta vierailijoita tulee Joulupukin Pääpostiin. Ja heitä on paljon! Maailman joka kolkasta!

Ulkona lumi on peittänyt maan. Revontulet välkkyvät taivaalla. Etäällä näyttää pimeältä, mutta lyhdyt ja pehmeä valo antavat maailmalle taianomaisen loisteen.

Etsivän päiväkirja

Lumi on kylmää, valkoista ja kevyttä. Juuri sopivaa jalanjälkien seuraamiseksi.

Sara kurkistaa ulos Joulupukin Pääpostin ikkunasta. Kaksi poroa seisoa tönöttää hangessa. Ne näyttävät uneliailta. ”Ovatkohan nuo niitä erityisiä postiporoja, niitä, jotka osaavat lentää?” miettii Sara.

Mutta Sara on tullut Joulupukin Pääpostiin selvittääkseen paljon suuremman mysteerin: mikä on joulun taika, ja miten se tuntuu leviävän ympäri maailman Joulupukin kirjeiden mukana.

Kaikki alkoi kirjeestä, jonka hän sai neljä päivää sitten.

Sara on saanut kirjeitä aiemminkin, mutta tämä kerta oli aiemmista poikkeava. Neljä päivää sitten, juuri ennen päivällistä, Saran vanhemmat ojensivat hänelle kirjeen. Siinä oli kuva Joulupukista reessään lentämässä taivaalla.

Kun Sara avasi kirjeen ja huomasi, että se on Joulupukilta, hänen vanhempansa muuttuivat omituisiksi.

Etsivän päiväkirja

Tapahtui juuri äsken: Vanhempani alkoivat iskeä toisilleen silmää, naureskella ja laulaa jotakin joulun taiasta.

He sanoivat, että joulun taika olisi kirjeen sisällä. 
Mutta miten joulu muka mahtuisi kirjeeseen? Sen täytyy olla taikaa. Mitä taika on? 
Mitä taika on?

Ja miten Pukki tiesi lähettää sen minulle? 
Valmistaako Pukki taikaa? 
Mistä se tuli?

Tätä pitää tutkia.
Minulla on oikeus tietää.
Lapsilla on oikeus tietää.

Kirjekuoressa luki lähettäjän osoite:
Joulupukin Pääposti
Tähtikuja 1
96930 Napapiiri

Viisi pitkää minuuttia Sara pureksi kynänpäätä.

Sitten hän käveli vanhempiensa luo ja sanoi: ”Minun tehtäväni etsivänä on mennä käymään Joulupukin Pääpostissa.” Hänen vanhempansa katsoivat toisiaan – he olivat jo ehtineet suunnitella matkaa Napapiirille.

Nyt neljä päivää myöhemmin Sara vanhempineen on täällä Joulupukin Pääpostilla. Sara on löytänyt hyvä paikan tarkkailla postitoimistoa ja sen ihmisiä.

Etsivän päiväkirja

Täällä on lämmintä, iloista ja punaist.
Tiski on puuta
.
Täällä on paljon kortteja.
Ihmisiä kerääntyy puisen pöydän ympärille kirjoittamaan kirjeitä.
Onko taika lähtöisin täältä?

Yhtäkkiä hän kuulee kaukaisen tömähdyksen. Ihan kuin ääni olisi tullut lattian alta. ”Epäilyttävää”, Sara miettii ja asettautuu postitoimiston puista lattiaa vasten kuullakseen paremmin, mitä lattian alta kuuluu.

Hän keskittyy kuuntelemaan.

Etsivän päiväkirja

Kuulostaa siltä kuin joku työntäisi suurta kärryä.
Renkaat nitisevät.
Nyt se loppui.
Joku kantaa jotain pientä.
Kirjeitä ehkä?
Ooo! Kuulen jonkun puhuvat kirj…

”KRÖHÖM”, sanoo ääni. Punaiset töppöset ovat ilmestyneet Saran pään viereen. ”Anteeksi, mutta en voinut olla huomaamatta – oletko kenties etsivä?”

Sara jähmettyy paikoilleen maaten yhä korva kiinni lattiassa. Mutta nuo töppöset ovat sellaiset, jotka hän tunnistaisi vaikka unissaan. Se on tonttu! Nyt hänen pitää miettiä nopeasti. ”Tonttu puhuu minulle. Vau. Uskomatonta!!!! Mutta hetkinen… mistä kummasta tonttu tietää, että olen etsivä?”

Punaiset töppöset eivät liikahdakaan. Sara makaa yhä korva kiinni lattiassa.

”Me tontut olemme tavallaan myös etsiviä. Nimeni on Elli. Olen postitonttu. On muuten todella mahtavaa tavata toinen etsivä”, postitonttu Elli jatkaa.

Ellin viittoessa Saraa seuraamaan häntä Sara miettii yhä vastaustaan – olisiko parempi, että hän myöntäisi vai kieltäisi kaiken... Sara nousee ylös hitaasti ja kätkee etsivän muistionsa selkänsä taakse.

Hän pureskelee hetken kynäänsä ja katsoo sitten vanhempiaan, jotka leikkivät pienoiskokoisilla poroilla. ”Ehkä se on ihan ok”, Sara sanoo itsekseen ja jatkaa: ”Me etsivät emme pelkää seikkailuja, eikä meidän tulisi pelätä olla sitä, mitä olemme.” Sitten hän seuraa Elliä.

Elli pysähtyy puisen oven eteen, jonka oven edessä on normaalisti harmaa verho.

”Tiesitkö, että tämän oven takana on pakettien jakelukeskuksemme? Se jatkuu maan alle ja pitkälle useisiin huoneisiin käytäviä pitkin”, Postitonttu Elli nyökkää ovella jatkaen:

”Jokainen kirje ja paketti täällä Joulupukin Pääpostissa kulkee tätä kautta.”

Sara siristää silmiään.

”Ahaa! Onko joulun taika siis TÄÄLLÄ?” Sara osoittaa ovea. Ovi on suuri, ja siinä on kyltti, jossa lukee:

pakettien jakelukeskus

Ainiin, unohdin esitellä itseni, hän muistaa: ”Anteeksi, mutta olen tosiaan etsivä. Nimeni on Sara, ja olen täällä selvittämässä mysteeriä: mistä joulun taika tulee, ja miten se leviää ympäri maailman Joulupukin kirjeiden mukana.”

Ellin silmät säihkyvät. ”Miten joulun taika leviää? Ymmärrän…”

Ellin punainen lakki on valahtanut korville. Sara miettii, että se on oikeastaan aika kiva lakki, vaikka punainen onkin. ”Uskon, että voin auttaa sinua Sara. Mutta ensin minun on kysyttävä: oletko etsivä, joka osaa pitää salaisuuden?”

Sara nyökkää.

”Me tontut täällä Joulupukin Pääpostissa autamme jakamaan joulun taikaa kirje ja paketti kerrallaan. Tiedämme siitä kaiken.”

”Ja tämä on se salaisuus”, Elli jatkaa. ”Ehkä maailman parhaiten varjeltu salaisuus”.

”Joulun taika saa alkunsa täältä. Tuon oven takaa. Tämän lattian alta. Ainoastaan postitontut jakavat joulun taikaa, ja siksi en valitettavasti voi kertoa sinulle juuri enempää, sillä et ole postitonttu. Ymmärrätkös?” Elli sanoo Saralle.

”Mutta jos jostain syystä päätyisit tuon oven toiselle puolelle, sinun pitäisi seurata seuraavia ohjeita…

Sara ryhtyy kirjoittamaan ohjeita etsivän muistioonsa.

Etsivän päiväkirja

…kulje ensin suoraan,
mene portaat alas,
käänny oikealle,
sitten vasemmalle,
kiipeä tikkaat ylös,
mene sitten vasemmalle ja sitten taas vasemmalle,
käänny oikealle,
valitse toiset portaat,
mene kolmannesta ovesta sisään,
laskeudu sitten vielä tikkaat alas.

”Näin näet kaikki kirjeet ja paketit sekä paikan, jossa itse taika tapahtuu. Siellä sellaiset asiat, kuten perhe, rakkaus, parhaat kaverit ja antamisen ilo täyttävät koko paikan... revontulien loiste, hyppysellinen lunta ja ripaus Joulupukin naurua”, Elli kuiskaa.

”Mutta kaikki muu… kaikki muu onkin sitten salaista.”

Ellin puhuessa Sara on piirtänyt kartan.

Saran kartassa on Joulupukki, lumihiutaleita ja tonttuja sekä käytäviä ja huoneita maan alla. Keskellä karttaa on rakennus, joka näyttää aivan Joulupukin Pääpostilta.

“Hmm….”, Sara sanoo pureskellen kynänsä päätä. Sara kääntyy katsomaan vanhempiaan, jotka vilkuttavat hänelle. Sitten hän katsoo kuvaa, kuvassa olevia kirjeitä, vanhempiaan ja taas kuvaa.

Hänen silmänsä kirkastuvat. Vastaushan on tässä, kuvassa, jonka hän juuri piirsi etsivän muistioonsa: joulun taian kartta.

Nyt hän tietää, mitä tehdä.

”Kirje, jonka sain Joulupukilta, teki vanhempani tosi iloisiksi. Luulen, että se johtui joulun taiasta. Hehän eivät saaneet itselleen kirjettä lainkaan, sillä kirje oli minulle”, Sara kuiskaa.

Sara on hetken vaiti selvittääkseen kurkkuaan.

Sitten hän kysyy: ”Voisikohan Joulupukki kirjoittaa kirjeen myös vanhemmilleni?”

Tutustu Joulupukin pääpostiin
porot